On elo ainaist' pukerrust',
tuo jatkuu hamaan aherrus -
tän sanan väännän väkist’ näin,
et jaksaisinkin muistaa ain -
kun sitten hetki levon on,
sua halaan aamuauringol' -
ja nippuun sanain käärin vain,
sult' voiman värssyyn sain jo vain.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Sanatyöläinen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Joskus voi surun
sanoilla muuttaa
ilon ja valon säkeniksi,
ja halata aamuauringolla.
Onnellinen on muusasi...
Lähetä kommentti