Niin annettu on polulle,
tuo lahja toivon - valon -
siit' ammenna sä saloille,
mis' kuljet rintain paloin -
Vaik' marto maan
tuo pyrkis vaan -
sun sisinpääsi salaa,
ei hylkää tuo, mi kaiken luo
ja kantaa aina vaan...
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Lahja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Niin... aina on toivoa,joka kuljettelee valoon sekä ymmärrykseen. On varmasti hetkiä jolloin sitä on vaikea uskoa, mutta kyllä sen lahjan olemme kaikki saaneet, mahdollisuutena. Kaunis runosi.
Lähetä kommentti