sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Kädelliset sydämelliset

On kädellisten laji tää,
nyt saanut lahjan toisen - pään -

mist’ sanoja voi nakuttaa,
tuoh’ toisillensa solkenaan -

ne vasken lailla loistaa noin,
mut sielu niissä laistaa voi -

Vaan jos on sydän mukana,
se viestin mukain’ palona -

niin sanoma on rakkauden,
vain aito ainoo sielun sen -

Niin monasti nuo sanaset,
vain tahkoo tahtoo maista nyt -

niis' kukerehtii kiima vaan,
on vehtaajalla kuokkanaan -

ja heittää niillä täkyjään,
tuo paholaisen kätyr' vaan -

Mut onnenonki katkee viel',
ei sydämiä saa nyt teil'-

mil' aitoo valoo etsii nuo,
mitk'kadottaneet toivons' jo -

Ja ehkä hetken sulostaa,
noil' sana palon lämmittää -

nuo uupuu vain siin' helossa
ja siivilt' tippuu pelossa -

jos vielä jaksaa uudestaan,
niin nousta taivoo kaipaamaan -

ain annetaan tuo valinta,
häl' itsellensä toivonsa -

siis käy jo kiinni uudestaan,
oot Sanan rakas - usko vaan.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tätä sinun runoasi piti taas lukea useamman kerran...Ja sitä lukiessa jotuu katsomaan itseään, miettiä; niin usein sitä tulee sanottua rakkaudettomia sanoja,tehtyä rakkaudettomia tekoja, vaikka ei syvällä sisimissään haluaisi... Syvällisen runosi sanat pakottaa lukijansa miettimään rakkauden olemusta ja sitä onko sen todella oivaltanut...ja vaikka olisikin, niin ainakin omalta kohdaltani minun on pakko myöntää; ihmisenä olen vielä pieni!

i.f. kirjoitti...

Tämä käy syvälle sydämeen saakka totuuden sanoillaan...