On joki sielun hiljainen,
tuon syväl uikin ainainen-
niin kuitenkin ain salaisuus,
siit kertoo pinnal virtaus –
Pien sydän rannal kiven pääl'
siin kaivoi rullan sisältään -
jo heitti virtaan suopungin,
siel uipi pää tuon nuoran niin –
Koht kohahtaa jo joki nyt,
on jotain kiinni tarttunut –
siih sanarullaan syömmehen,
kun houkuttelee täky sen –
Ei mikään voi sit vastustaa,
vaik hiljaa sana onkin vaan –
siin taika lienee jokin vain,
kun tarttuu kiinni - nappaa ain –
ja salat syvät sielun saa,
ain valon maahan nousemaan –
Niin syömmen täky toimiikin
ja turhat murheet poistuu niin.
torstai 24. syyskuuta 2009
Täky
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti