Aamust' yksinäinen yöksi muuttuu,
siivet sulaa sanoist' pois -
kevään laulu hyytyy hallaan,
ilo unhoon jääkin tuo -
Turhat sanat kaipaa tuuleen,
se nyt viekin toivon pois -
Alho värssyin putoo maahan,
kääntää katseen taivaaseen -
antaa ajan syödä maisen,
levoks' sielul' uupuneel' -
Nousee horsma - kattaa sammal.
valoon nousee väsyinen.
torstai 1. toukokuuta 2008
Maatuva toivo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)





2 kommenttia:
Se yksinäisinkin ja maatuvinkin toivo voi olla alku uuden ja hedelmällisen kasvun.
Surun siivet joskus peitää
toivon kauniit säkenet
mutta aamu uusi koittaa
kantaa laulut kauneimmat
Lähetä kommentti