torstai 1. toukokuuta 2008

Maatuva toivo

Aamust' yksinäinen yöksi muuttuu,
siivet sulaa sanoist' pois -

kevään laulu hyytyy hallaan,
ilo unhoon jääkin tuo -

Turhat sanat kaipaa tuuleen,
se nyt viekin toivon pois -

Alho värssyin putoo maahan,
kääntää katseen taivaaseen -

antaa ajan syödä maisen,
levoks' sielul' uupuneel' -

Nousee horsma - kattaa sammal.
valoon nousee väsyinen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se yksinäisinkin ja maatuvinkin toivo voi olla alku uuden ja hedelmällisen kasvun.

i.f. kirjoitti...

Surun siivet joskus peitää
toivon kauniit säkenet
mutta aamu uusi koittaa
kantaa laulut kauneimmat