maanantai 26. toukokuuta 2008

Täky

Sen sisältäin mä kaivaa sain,
kun aamuu kohti taivaltain -

ol' kerjuinpolku elon tuol',
vain himerryskin toivon suol' -

Nyt nostin haikeen palasen,
jo pyyhkimäänkin hikehein -

mi' tuskain valost' syntyikin,
sit' sanaks' syömmest' kutsuinkin -

Nyt aarre onkin vainen tuo,
se kaataa turhat vaivat nuo -

ja kulkuain näin kannustaa,
kun annan tietäin opastaa -

Miks' sanon tuot' - sit kerro en,
vaan löydät itse tuon vainen -

kun kuuntelet sä sisintäis'
ja annat täkyn' olla vain.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaan jospa tuo täky olisikin se seikka,joka johtaa ymmärrykseen siitä asiasta millaiseen ratkaisuun asiassaan päätyy. Hienoa arvoituksellistakin tekstiä tämä.

Ismo Funke kirjoitti...

Ain' porkkanana polun on,
se valo toivon sielun vuon -
siin heittelevi täkyjään,
kuin viittojansa tielle tään -
niist' keriy' askel'laatatkin,
niin selvät astuu sinne niin -
mih' keskitie tuo kulkee vain,
siit' voimain ymmärryksein sain....

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä niin...
porkkanoita ne punasilmäiset kaniinitkin seurailevat :)

Joskus voivat sanat olla kuin hohtavia timantteja,
joita on elämän polulle ripoteltu.

Vianara